Immersive Sound And Light Art

LUONNOLLE

_{ELÄMYSTEN PUISTO, PIKKU-VESIJÄRVENPUISTO, LAHTI 15.1.-24.1.2021.}

EUROPEAN GREEN CAPITAL 2021 LAHTI – EUROOPAN YMPÄRISTÖPÄÄKAUPUNKI 2021 LAHTI -VUODEN AVAJAISTEOS

”Tällaista en olisi uskonut ikinä näkeväni Suomessa..”

”..Kiitos että sain olla pienen hetken pieni osa näin hienoa taidetta joka koskettaa ja syvältä”

”Teoksessa oli aistittavissa luonnon voima ja mystisyys, ja kunnioitus sitä kohtaan.”

”Maaginen kokemus”

LUONNOLLE -kävijäpalautteita (lue lisää)

---

luonto- ja ympäristöaiheinen Ääni- ja valoteos sävelletyllä musiikilla

---

INTRO

Puiden narina kuljettaa kuulijan metsän sydämeen. Anna mielesi levätä ja teoksen johdatella sinua rauhallisesti eteenpäin. Musiikki luo mielikuvia upeasta luonnostamme ja valot herättävät pimeän talvisen puiston eloon.

Seuraava puolituntinen on sinulle ja luonnolle.

Pohjolan tarina

säv. Emilia Takayama
piano: Emilia Takayama, sello & laulu: Martta Valkeus, huilu: Jakob Frankenhaeuser

Vesi

säv. Emilia Takayama & Martta Valkeus, sov. Emilia Takayama & Marko Häkkinen,
piano: Emilia Takayama, sello: Martta Valkeus, sähkökitara: Asa Nyman

Pohjolan luonnosta sukelletaan veden pinnan alle aina kauas syvään valtamereen asti. Meditatiivisessa, unenomaisessa äänimaisemassa valaan äänet kommunikoivat keskenään ja teos kulkee rauhallisesti eteenpäin sinisen veden syleilyssä. Levollinen, uneksiva tunnelma ympäröi kuulijan kuin puhdas vesi hiljalleen eteenpäin lipuvat valaat.

Vesi on kaiken elämän perusta. Puhdas vesi ja merten hyvinvointi ovat korvaamattoman tärkeitä niin ihmiselle, kuin koko planeettamme ekosysteemien toimivuudelle. Terveet meret ovat maapallon suurimpia hiilinieluja ja auttajia ilmaston lämpenemistä vastaan. Ihminen on kuitenkin järkyttänyt vesistöjen herkkää ja lukemattomista yhteyksistä riippuvaista tasapainoa monilla lyhytnäköisillä toimillaan. Vesiin päätyvät saasteet ja jätteet sekä liikakalastuksen seuraamukset uhkaavat meriä ja muita vesistöjä sekä niiden ekosysteemejä, ja vesivarojen liiallinen käyttö voi jopa tuhota niitä. Merten ekosysteemien horjuessa myös niiden hiilenottokyky heikkenee. Todellisuudessa monet valaslajitkin on pyydetty lähes sukupuuttoon ja jäljelle jääneitä uhkaa mm. näiden lempeiden jättiläisten elimistöön päätyvä sulamaton muovijäte. 

Voimme teoillamme kuitenkin vaikuttaa tulevaisuuteen. Valaiden suojelu on saanut sukupuuton partaalle kalastettuja kantoja hiljalleen elpymään ja meillä on käsissämme monia keinoja millä voimme hillitä vesiin kulkeutuvaa saastetta sekä liikakalastusta ja vähentää vesivarojen liiallista käyttöä. Pienetkin tiedostavat teot ja päätökset vaikuttavat.

Haluamme, että lapsemme ja tulevat sukupolvet voivat uida puhtaassa vedessä, kuunnella oikeiden valaiden laulua sekä elää sopusoinnussa terveesti toimivan luonnon kanssa. 

Aarniometsä

Säv. & san. Martta Valkeus, sov. Emilia Takayama & Marko Häkkinen
laulu, sello: Martta Valkeus, huilu: Jakob Frankenhaeuser, kitara: Markku Keski-Mäenpää

Takaisin pinnalle noustua mustarastas, helmipöllö, pohjantikka ja punarinta kutsuvat kuulijan ikivanhaan aarniometsään missä luontoäiti laulaa lapselleen. Symbolisessa kehtolaulussa luontoäiti tuudittaa lasta uneen aarniometsän lehvien alla. Linnunlaulu sulautuu äidin lempeään tuutulauluun joka vie kuulijan satumaiseen tunnelmaan ikimetsän rauhaan.

Luontoäidin kehtolaulu on rakkauden ja kunnioituksen osoitus metsillemme ja ennen kaikkea vanhoille aarniometsille. Kaikki metsät suojelevat meitä ja tulevia sukupolvia ilmastonmuutoksen arvaamattomalta voimalta sitomalla ilmasta hiiltä itseensä merkittäviä määriä. Kehtolaulussa lapsi tuuditetaan uneen kuusen siipien suojaan ja todellisuudessa metsät luovat turvaa meille ja lapsillemme ilmastonmuutosta hillitsemällä. Siivet kantavat meidät tähtien loisteeseen kunhan muistamme, että juuremme sekoittuvat sammalen alla kuusten, mäntyjen ja katajien juuriin. Metsät pitävät meistä huolta ja meidän tulee pitää huolta niistä.

Aarniometsät ovat vähentyneet Suomessa metsien avohakkuiden johdosta lähes olemattomiin ja jokainen hävitetty aarniometsä vähentää luonnon ihmeellistä, mutta myös hyvin haurasta monimuotoisuutta kotimaassamme entisestään. Olisi ensiarvoisen tärkeää suojella ja kunnioittaa jäljellä olevia ikivanhoja aarniometsiä joiden ekosysteemi on aivan ainutlaatuinen ja jotka elättävät suojissaan monia uhanalaisiakin lajeja. Luonnossa liikkuminen ja sen moninaisuuden kokeminen kiinnostaa ihmisiä vuosi vuodelta enemmän joten ikimetsien arvo tulee varmasti tulevaisuudessa kohoamaan ennennäkemättömiin määriin jo pelkästään matkailu- ja virkistyskäytön kautta. Onko meillä silloin enää yhtään aarniometsää jäljellä?

500 vuotta on pitkä aika odottaa uusien oikeiden ikimetsien syntymistä.

Suo ja revontulet

Suo: säv. Martta Valkeus, Revontulet: säv. Emilia Takayama, sov. Emilia Takayama & Marko Häkkinen
laulu: Martta Valkeus, kampiliira, huilu & laulu: Jakob Frankenhaeuser

Aarniometsän satumaisesta, havuntuoksuisesta tunnelmasta siirrytään mystiseen suomalaiseen suomaisemaan. Kuikka ja suopöllö ääntelevät suon nousevassa usvassa. Kostea ilma tuoksuu rahkasammalelta ja peilityynen suolammen pintaa pitkin kantautuu etäinen laulu. Kesä muuttuu hiljalleen talveksi ja suon ylle taivaalle ilmestyvät revontulet. Niiden loimussa kampiliira aloittaa perinnemaisemaamme ja luonnon ihmeitä kuvailevan melodiansa.

Suo niinkuin Suomi. Suot ovat meille rakastettuja ympärivuotisia virkistysalueita ja kasvattavat sammalmättäillään maamme kallisarvoisimpia marjoja. Karun kaunis suomaisema kätkee sisällensä taikaa, tai ainakin ominaisuuksia, jotka ansaitsevat meiltä paljon kunnioitusta. Olemme maamme pinta-alaan suhteutettuna maailman soisin maa, mutta ymmärrämmekö tämän mystisen luonnonosan ja sen omalaatuisen ekosysteemin arvoa kunnolla vieläkään?

Soita on pitkään raivattu ja ojitettu metsätalouden ja maatalouden käyttöön sekä kaivettu turvesoiksi. Vasta viimeaikoina on alettu ymmärtämään soiden merkitys ilmastonmuutoksen hillinnässä metsiäkin tehokkaampana kotimaisena hiilinieluna. Koko maailmassa suot sitovat itseensä hiiltä enemmän kuin mikään ekosysteemi merten jälkeen. Toisaalta on herätty myös jo raivattujen soiden korkeisiin hiilipäästöihin joita on vaikea saada enää kuriin. Suot myös suodattavat vettä, mutta raivatuilta turvesoilta muihin vesistöihin päätyneet vedet taas ovat tummentaneet monta kirkasvetistä järveä. Ojitettujen ja raivattujen soiden ennallistaminen kuitenkin edesauttaa arvokkaan hiilinielumme palautumista hiljalleen siihen muotoon missä kostean sammalen ja suopursun tuoksu sekä salaperäinen hiljainen rauha voi jälleen huumata jokaisen sinne menevän. 

Ikivanhoihin ekosysteemeihin kajoamalla ja niitä muokkaamalla saatamme tietämättämme aiheuttaa ongelmia joiden korjaantumiseen voi mennä monta sukupolvea, jopa vuosisatoja. Kunnioitetaan jäljellä olevia soitamme, kauniita ja hiljaisia hiilinielujamme.

Luonnon raunioilla

(Orig. Osiris: Sirelis) sello: Martta Valkeus. sov. Marko Häkkinen

Suon laulu hiipuu tulen rätinään. Äiti maa valittaa lohduttomana savuavan luonnon raunioilla. Heräämmekö ajoissa tekemään kaikkemme luonnon puhtauden, terveyden ja tasapainon palauttamiseksi ja suojelemiseksi?

Autammeko luontoa, jotta se voi auttaa meitä?

Uusi alku

säv. Emilia Takayama, sov. Emilia Takayama & Marko Häkkinen
kirkkourut: Miikka Kallio

Luonto uusiutuu, jos mekin uusiudumme. Teos päättyy luonnon uusiutuvan elämänvoiman inspiroimaan huipennukseen missä kuullaan myös Lahden Ristinkirkon urkuja. 

Me tarvitsemme luontoa, olemme osa sitä ja jos luonto voi hyvin, mekin voimme hyvin. Uusia kestäviä, uusiutuvia ja ekologisia keinoja niin teollisuuden, energiateollisuuden, maanviljelyn kuin henkilökohtaisen arjen toimintaan etsimällä ja kehittämällä voimme yhdessä aloittaa uutta aikakautta missä ihminen ja luonto toimivat rikkaasti sopusoinnussa. Meillä on valta ja kyvyt kuluttaa ja tuhota lyhytnäköisesti tai ymmärtää, ylläpitää ja vaalia kestävästi. Valitaan yhdessä jälkimmäinen.

Tehdään se valinta meille ja luonnolle. 

---

Tekijät